Vaikeaa

Olen ollut Suomessa nyt melko tarkalleen viikon. Tässä ajassa on ehtinyt tapahtua oikeastaan aika paljon, tai ainakin jatkon kannalta merkittäviä asioita. Suurimpana niistä on työpaikka, jonka sain, ja jossa aloitin keskiviikkona. Työnantaja päätti näin puolestani, missä kaupungissa tulen asumaan ensi vuonna - paikkakunta ei ole sama kuin opiskelukaupunkini, joten koulunkäynti jäänee vähemmälle. Ei se mitään, ei minulla ole mikään kiire valmistua.

Ikävöin vaihtokaupunkiin liian paljon. Tuntuu, ettei täällä ole minulle mitään eikä ketään. Olen joutunut usein nieleskelemään kyyneleitä mitä pienimmistä syistä, vain, koska ne ovat muistuttaneet minua elämäni parhaasta vuodesta. Tiedän, että minun tulisi olla vain kiitollinen siitä loistavasta ajasta, jonka sain kaupungissani viettää, mutta minkä sitä itselleen voi. Täällä minua ei huvita mikään.