Kevät toi

Minulla on paha tapa hullaantua. Kevät kai vaikuttaa asiaan, sillä olen havainnut taas kerran itsessäni kyseistä oiretta. Oikeastaan olisi kai parempi sanoa, että paheeni on himoitseminen - en ole ihastunut sanan perinteisessä merkityksessä, tunnen vain vahvaa fyysistä vetovoimaa.

Ja ei siinä sinänsä mitään, luulenpa sen olevan kohtuullisen yleistä. Ongelma on siinä, etten haluaisi joutua tuntemaan näin, sillä se johtaa yleensä väistämättä turhautumiseen. Tämä puolestaan johtuu siitä, että halujeni kohteet ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, joihin en vain voisi koskea, vaikka tilaisuus tarjoutuisikin. On ihmisiä, joiden kanssa ei pidä harrastaa mitään alasti, ja minä haluan juuri näitä.

Hyvä puoli on se, että yleensä nämä kohtaukset menevät melko nopeasti ohi. Nyt, kun haaveilen taas yhdestä saavuttamattomasta yksilöstä, toivon, että näin käy tälläkin kertaa.

Saatanan kevät.