Pyhä lupaus

Työmatka heitti länsinaapuriin. Miksi kaikki pantavat miehet asuvat siellä?

Lentokoneessa matkalla takaisin vieressäni istui mies ja nainen, oletan heidän olleen pariskunta. Mies oli niin lihava että tursusi ulos penkistään minun ja partnerinsa päälle. Nainen puolestaan oli niin kovin suunnattoman mitäänsanomattoman näköinen ja oloinen ja vietti koko matkan tuhisten räkäiseen vessapaperinpalaseen, jota hautoi kädessään silloin, kun ei hieronut sitä harmaata kolviaan vasten.

Hämmästyin itsekin, kuinka suurta vastenmielisyyttä tunsin. Tai ehkä se oli vaan tympääntyneisyyttä. Tai huvittuneisuutta. Miten tuollaiset henkilöt voivat saada mitään iloa elämästä? Ihan tosissaan? Jos viikon kohokohta on lentokoneen sianruoka ja jälkiruokakonvehti, miten sitä voi olla vetämättä itseltään ranteita auki?

Jos jonain päivänä huomaan olevani vastaavassa tilanteessa, lupaan tappaa itseni.