Harmaata

Joskus on hyviä päiviä, sellaisia, jolloin kaikki menee sujuvasti. Hyvään päivään ei tarvita lottovoittoa tai elämänmiestä tai vapaalippua Kanarialle (etenkään sitä), vaan että asiat tapahtuvat. Mutkattomasti ja ilman suuria komplikaatioita. Niin yksinkertaiselta kuin tämä kuulostaakin, se totetuu kohdallani aika harvoin. Kaikki tuntuu useimmiten enemmän tai vähemmän hankalalta.

Eilen oli kuitenkin Hyvä Päivä. Sen kruunasi täysin yllätyksenä tullut saksalaiseni soitto, joka tosin sai minut aavistuksen surumieliseksikin. Olisin halunnut jättää hänet kaupunkiini, tapahtumapaikallemme, mutta vielä en ole pystynyt tekemään sitä.

Teen kymmenentuntisia päiviä töissä. Miksipä en - ei minulla ole mitään muutakaan.