Idiootit

Menin tänään tavaratalon yhteydessä sijaitsevaan kahvilaan kulkuvälinettä odottaessani. Muutaman hetken pöydässä istuttuani siihen paukaisi mitään kysymättä (tyylin "anteeksi, onko tässä vapaata") joku eukko noin kahdeksanvuotiaan kakaransa kanssa. Kiinnittämättä juurikaan huomiota ei-toivottuihin seuralaisiin katselin ohikulkevia ihmisä ja kittasin kahviani.

Hetken päästä alkoi tuntua, että joku tuijottaa. Vilkaisin vasemmalle havaitakseni, että se saatanan ruma ja lihava kakara tuijotti minua kuin vähämielinen. Tuijotin takaisin ja pentu luovutti ensin. Käänsin katseeni takaisin kadulle vain huomatakseni sekuntia myöhemmin, että se tuijotti taas. Luovutti taas ensin. Tätä peliä jatkui niin kauan kunnes sain tarpeekseeni ja lähdin. Tuijottamisen lomassa mutsinsa kanssa käymästä keskustelusta oli mahdollista päätellä, että kyseessä oli ihan henkisesti kunnossa olevaksi luokiteltava tapaus.

Mutsi ei reagoinut mitenkään pentunsa käytökseen vaikka taatusti huomasi. Sinänsä pieni juttu, mutta riitti ärsyttämään minua - lähinnä sen takia, että voin vain kuvitella kuinka suunnattoman ärsyttävä ja huonokäytöksinen ihminen siitäkin pennusta tulee.

Se ei vaadi paljoa, ihmiset, nimittäin käyttäytyminen. Mutta joskus se näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa.