Syvälle sydämeen jne

Olen törmännyt viime aikoina muutamaan blogiin, joissa kirjoittajan elämä on vähintäänkin pirstaleina päättyneen suhteen takia. En osaa sanoa, ovatko kaikki näistä blogeista totta, mutta oletan nyt näin ihan laiskuuttani.

Olen ollut hämmästynyt siitä kivun määrästä, joka näistä teksteistä on välittynyt. En tunne kyseisiä ihmisiä, joten he ovat minulle käytännössä yhdentekeviä - that said, en minä heidän kärsimyksestään mitään kicksejä saa tai pyri vähättelemään sitä.

En vain ihan ymmärrä tai pysty samaistumaan.

Tämä johtuu kahdestakin syystä, joista ensimmäinen on melko totaalinen kykenemättömyyteni tuntea empatiaa. Toinen on se, etten pysty käsittämään, miten toisesta ihmisestä voi tehdä itselleen niin tärkeän, että hänet menetettyään on aivan sirpaleina. Kyllähän sen pitäisi nähdä tulevan. Ihmisiin ei voi missään tapauksessa luottaa - me petämme, jätämme ja nauramme joskus vielä paskaisesti päälle. Sellaista se vain on. Miten siis kukaan voisi perustaa onnellisuutensa tämänkaltaisen muuttujan varaan?

Sitä paitsi. Kukaan -KUKAAN - ei ole korvaamaton.

Luottamus on sellainen asia, jota ei pitäisi harrastaa. Sen väistämätön rikkoutuminen satuttaa. Huomattavasti helpommalla pääsee kun jättää käyttämättä.