Ruma

Minä olen esteettinen ihminen. Ammattini liittyy estetiikkaan. Pidän asioista, jotka näyttävät hyvältä. Ei siinä ole mitään pahaa eikä se tee minusta huonoa tai pinnallista. Asian ei tarvitse olla kaunis miellyttääkseen minua - toisin sanoen, myös ruma voi olla miellyttävää katsoa. Esimerkiksi vaikka Saimi Nousiainen - malli, joka ei mielestäni ole kaunis, mutta silti visuaalisesti onnistunut.

Se, kuinka paljon jokin asia silmääni hivelee, vaikuttaa luonnollisesti suunnattoman paljon siihen, miten siihen suhtaudun. En osta rumia asioita tai hakeudu rumien ihmisten seuraan. Josta pääsenkin varsinaiseen aiheeseeni, eli rumiin ihmisiin.

Tässä välissä sopii unohtaa käsite sisäinen kauneus. Se ei liity tähän nyt mitenkään. Ajattelen rumuutta ihan täysin kiihkottomasti ja vailla arvolatauksia.

Rumuus on mielenkiintoinen ja luonnollisesti hyvin suhteellinen käsite. Voi tietysti sanoa, että jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista, mutta se nyt on vähän samanlaista paskaa kuin sanoa, että vanhemmat rakastavat kaikkia lapsiaan yhtä paljon tai että paha saa palkkansa tai whatever. Ruma on ruma, ei siinä mitään - joskus nyt vain on niin. Mutta jos on ruma, niin ajatteleeko automaattisesti asioista eri tavalla? Näkeekö maailman toisin?

Otetaan esimerkiksi nyt parinmuodostus. En häpeä lainkaan myöntää, että ensimmäinen kriteerini seuraa hakiessani on ulkonäkö. En voisi kuvitella harrastavani seksiä ruman ihmisen kanssa. Mutta miten rumilla ihmisillä? Onko rima automaattisesti alempana? Eikö rumaa harmita sekstata ruman kanssa? Onko ruma ihminen vähemmän visuaalinen, toisin sanoen, ei kaipaa kauniin ihmisen näkemisen tuomaa ärsykettä kiihottuakseen? Ulkokuoren alla ihmiset ovat kuitenkin aika samasta muotista, joten kuvittelisin mieltymyksen visuaalisesti houkutteleviin asioihin olevan ainakin jossain määrin yhteistä.

Ja joo, epäilemättä olen pinnallinen paskapää, joten ei kannata vaivautua kirjoittamaan sitä kommenttilaatikkoon.