Turpa kiinni

Äitiyslomalta äskettäin palannut toimiston SuperKivaIhqJeeJee tyyppi raahasi tänään minulle tuntemattomaksi jääneestä syystä muksunsa mukaan töihin. Ihan nastaa joo, tosin pentu huusi kuin syötävä koko visiittinsä ajan. Tajuan minä sen, ettei huutavaa käärylettä niin vain hiljennetä - kysymys onkin lähinnä siitä, miksi se piti raahata työpaikalle.

On paikkoja, joihin lapsia ei ihan oikeasti tarvitsisi tuoda. Työmpäristö on yksi sellainen. Paitsi että se häiritsee läsnäolollaan ja ääntelyillään työntekoa, lapsi saa useimmat ympäröivät aikuiset taantumaan henkisesti samalle tasolle kanssaan. Tämä on, sanomattakin selvää, helvetin rassaavaa, mutta jostain kumman syystä myös oletusarvoista käytöstä.

En piruuttanikaan kysynyt pennun ikää, nimeä tai edes sukupuolta ylpeän omistajan sitä esitellessä.

Minä inhoan lapsia. Ne haisevat, huutavat, ovat vaivaksi, raivostuttavat ja ennen kaikkea saavat kaiken anteeksi. Kättäytyi kakara miten huonosti tahansa, aina se hellanlettas on mamman pikku kulta oijoi. Hyi hitto. Vielä vastenmielisempää on ihmiset, joiden elämän ainoa sisältö on se geeninjatke. Niitä minun käy melkein sääliksi.

Lapset voisi laittaa johonkin laitokseen kasvamaan kunnes ovat yhteiskuntakelpoisia, ts. osaavat käyttäytyä. Tällä tässä yhteydessä tarkoitan esimerkiksi turpansa tukossa pitämistä sitä vaativissa tilanteissa. En luonnollisesti lähde kuitenkaan sanomaan miten lapset tulisi kasvattaa, koska minulla ei ole siitä juurikaan käsitystä, eikä tarvetta tälle tiedolle tule koskaan edes olemaan.

Nyt jos joku älähtää että olet sinä itsekin ollut lapsi ja rääkynyt ja ollut paskainen ja vaivalloinen - joopajoo. Älä edes vaivaudu.