Pe-su

Huippu viikonloppu.

Nollasin tilannetta ja päänsisäistä kaaosta tehokkaalla eristäytymisellä. Perjantai-illan pakollisten, töihin liittyneiden edustuskekkereiden jälkeen puhelin meni äänettömälle ja vaihde hyperturbon - jolla se on viime ajat ollut - sijasta vapaalle.

Olen nukkunut järkyttäviä univelkoja pois. Minä, joka en normaalisti nuku yössä viitä-kuutta tuntia pidempään, nukuin 11 tuntia viime yönä. 11. En ole nukkunut niin kauan pitkään, pitkään aikaan.
Olen treenannut niin, että hiki on kirjaimellisesti lentänyt. Keskittyminen puhtaasti fyysiseen toimintaan on paras keino antaa aivoille lomaa. Tuntuu saatanan hyvältä vetää itsensä aivan rajoille ja huomata, että silkalla tahdonvoimalla irtoaakin vielä vähän.
Olen juonut hyvää viiniä ja kuunnellut vielä parempaa musiikkia. Olen istunut pimeässä tunteja ja antanut ajatusteni kulkea omia ratojaan. Olen katsellut puhelimen näytössä vilkkuvaa valoa ihmisten soitellessa ja sulkenut sille silmäni.

Olen yrittänyt tulla lopputulokseen, keksiä ratkaisun. Yrittänyt löytää kyvyn hyväksyä tai voimia tehdä muutos.

En tiedä. En jaksa.