Osta arpa

Feissarit ovat raivostuttavia. Kun on kiire junaan, töihin tai ihan mihin vaan, niin eivätköhän ne juuri silloin hyökkää jostain tolpan takaa.

"Kiinnostaisko sua hei eläinten oikeudet?"

No eipä kuule oikeastaan kiinnosta. Ei juuri nyt.

Tiedän, että olen ihan suunnattoman itsekäs ja huono ihminen, kun en jaksa kuunnella tarinaa häkkikanojen huonoista olosta. Etten pysty kiinnostumaan turkistarhauksen aiheuttamista kärsimyksistä söpöille pikku minkeille. Ja etten millään muotoa halua keskustella niistä idealistisen puunhalaajan kanssa juuri, kun deadline painaa päälle ja en ole nukkunut viikkoon.

Tuputtaminen on paheksuttavaa. Normaaleilla älynlahjoilla varustettu ihminen kykenee ottamaan asioista itsekin selvää ja toimimaan sen mukaan. Ymmärrän syyllistämistaktiikan toimivuuden ja houkutteluvuuden; minut se ikävä kyllä saa toimimaan täysin päinvastaisesti. Selkärankaan pesitytyy tympeys itseään huoraavia järjestöjä kohtaan, enkä varmasti liity jäseneksi.

Tottakai se on tyhmää. Mitä sitten. Minä olen ihmisenä oikeutettu irrationaaliseen käytökseen.

Maailmassa on niin paljon paskaa, etten pysty enkä edes halua pystyä kantamaan sitä hartioillani. Maksan Amnestyn jäsenmaksuni ihan mielelläni ja kaupassa ostan vapaan kanan munia, mutta en kaipaa sen enempää laupiasta samarialaisuutta elämääni. Aina voi tehdä enemmän, ja ehkä se muokkaisi minusta jollain mystisellä tavalla paremman ihmisen. Minua ei vain jaksa kiinnostaa.