Plan B

Kiireinen viikonloppu takana. Edustamista, töitä, opiskelua. Parhaimmillaan kaikkia samaan aikaan. Nämä vuorokaudet ovat minulle liian lyhyitä - tekemistä on aivan liikaa. Seuraa stressiä, levottomuutta ja ennen kaikkea kiirettä.

Mutta niin makaa kuin petaa.

Iltatilaisuuden käännyttyä yöhön ja virallisten osuuksien jäätyä taakse annoin varattujen käsien liikkua vartalollani. Mutta vain sen verran, että seuraavan kerran tätä henkilöä silmiin katsoessani me molemmat tiedämme, että minä lopetin sen, mikä ei ehtinyt vielä alkaakaan. Asemansa huomioon ottaen tämä saattaa antaa minulle jatkossa tietyn etulyöntiaseman.

Minä en koske varattuihin. Hän ei sitä tiennyt, joten näkökulmastaan minun äkillistä järkevyydenpuuskaani on kiittäminen siitä, että hän voi mennä puhtaan omantunnon kanssa vaimonsa luo.
Ei siinä ollut mitään äkillistä. Tiesin alusta asti, että vaikka periaatteessa olisin mielelläni maannut hänen kanssaan, en sitä kuitenkaan tekisi.

On niiin helppoa antaa ymmärtää. Ja ymmärtää olla antamatta kun tilanne sitä vaatii.