Vastuunkannosta

Minä en koskaan väittänyt olevani aito. En koskaan sanonut että hei, tälläinen minä olen - ihan oikeasti. Nämä ovat minun haaveeni, tässä pelkoni ja vielä kooste tavotteistani. Näitä asioita pidän tärkeinä ja nämä saavat minut kiihtymään. Minä en koskaan kertonut sinulle, mitä ajattelin.

Sinä sanoit mitä minä olen - annoin sinun uskoa siihen. En viitsinyt korjata virheitäsi. Annoin sinun nähdä minut niin kuin itse halusit, projisoida minuun sen, mitä naisesta etsit. Minun särmäninkin sinä teroitit itse, että saatoit niihin haavoittua.

Minä en koskaan sanonut, määritellyt tai todennut mitään siitä, mikä minä olen.

Sinun käsityksesi minusta on juuri se - sinun. En koe sitä omakseni enkä löydä siitä itseäni, mutta se sopii minulle siinä, missä joku muukin määrittely. Minä olen kameliontti, tilannetaiteilija. Venäläinen puunukke josta paljastuu kuori kuoren perään. Tabula rasa ja sinä vain väline minun täyttämiseeni.

Miten siis voit syyttää minua, jos itse piirsit väärin? Kun syntyvä kuva oli musta ja huono, sinun pettymyksesi kohdistui tekijästä tehtyyn.

Minä en koskaan, koskaan, väittänyt olevani aito. Sinä niin teit.