Raiteita ei voi kääntää

Katselen kauppakeskuksessa, kuinka elämäntapalihava chillaa eskalaattorissa matkalla jäätelöbaariin. Itselläni juuri päättynyt kolmen tunnin aerobinen tuntuu lihaksissa aavistuksenomaisena tärinänä.

En jaksa katsoa elokuvaa loppuun, kyllästyn ensimmäisen 20 minuutin jälkeen. Kaupassa mietin, kuka helvetti ostaa jenkkisarjoja DVD:llä. Ja katsoo niitä.

Kuuntelen kun ystävä kertoo onnellisesta parisuhteestaan sekä suunnitelmista hankkia perheenlisäystä ja oma talo. Minä en muista milloin olisin viimeksi tuntenut jotain muuta kuin himoa vastakkaista sukupuolta kohtaan.

Seuraan, kuinka ihmiset luovivat sujuvasti tilanteesta toiseen ja solmivat vaivatta sosiaalisia suhteita. Minä olen epäluuloinen, kyyninen ja toivoni sammuttanut.

Meitä on niin moneen junaan.