Sweet 16

Aika kulkee melko nopeaan, huomaan. Toisaalta niin kuljen minäkin - viimeisen kuukauden aikana ei ole juurikaan ollut tarvetta miettiä mitä sitä oikein tekisi. Se on ihan okei, pitämällä itseni kiireisenä onnistun olemaan huomioimatta niitä ongelmia, jotka vaatisivat ratkaisua. Ai miten niin juoksen asioita karkuun?

Tapasin jokin aika sitten erään miehen. Sillä oli kauniit silmät ja sen suusta tuli älykkääksi luokiteltavaa puhetta. Sen koskettessa ohimennen (tahallaan tai tahattomasti, en osaa sanoa) en sävähtänyt kuten yleensä vastaavissa tilanteissa käy. Sen kanssa pystyi vaivatta ylläpitämään mielenkiintoista keskustelua ilman, että se tuntui pakotetulta.

Ihan kiva, mutta.

Se on minua nuorempi. Ei vuotta eikä kahta eikä kolmeakaan, oikeasti nuorempi. Olen niin tottunut siihen, että kiinnostun vain vanhemmista miehistä etten osaa käyttäytyä lainkaan tässä tilanteessa. Joo joo, ikä on vain numero ja niin edelleen - not in my world.

Joten ehkä unohdan tämän - ei minulla aikaa olisi kuitenkaan.

(Ja otsikosta - kyllä se nyt laillisessa iässä kuitenkin on)