Kesä

Kesä alkaa pikkuhiljaa tulla, ja se on aivan erinomaisen tervetullut. Minä vihaan talvea sydämeni pohjasta, sitä kylmää ja pimeää ja loputonta päälle oksennettua kuolemaa. Jos johonkin kategoriaan voin itseni rehellisesti lukea, on se kesäihmiset. Paskat neljästä vuodenajasta - jos minä saisin päättää, olisi aina kesä. Kuuma, aurinkoinen kesä, ja välillä ukkosta ja hirmuisia, lämpimiä vesisateita.

Ilmastonmuutos? Bring it on!

Toki huonojakin puolia on. Ikävin niistä on unettomuus, joka pahenee valoisuuden ja kuumuuden myötä - toisaalta, en kesällä tarvitse sitäkään vähää unta mitä talvella. Negatiivista on myös koloistaan nousevat puistokemistit, ihrakkaat tantat liian pienissä koltuissaan, paksut keski-ikäiset ilman paitaa terasseilla - noin muutamia mainitakseni. Mutta mitä pienistä, minun laajakatseiseen ja suvaitsevaiseen maailmankuvaani mahtuu nyt jopa edellämainitut haittatekijät. Ainahan voin katsoa muualle.

Olen päättänyt irtisanoa itseni nykyisestä työstäni. Syksyllä on aika siirtyä uusiin kuviohin. Muutoksen arvo on itseisarvoa, etumerkeistä viis.