Huolenpitoa itsestä

Kävin salilla ensimmäistä kertaa usean kuukauden tauon jälkeen. Liikuntaharrastukseni on ollut jokapäiväistä jo udean vuoden ajan, mutta painottuu 97-prosenttisesti juoksemiseen. Salilla käyntini on aina vähän sellaista nokaiseonpakkomennä-tyyppistä toimintaa, josta puuttuu selkeät tavoitteet ja ohjelma. Lähinnä teen sitä fyysisen tasapainon vuoksi, juoksu kun ei juuri hauista kehitä. Lisäksi tietokoneelle työtä tekevänä koen tärkeäksi edes välillä saada veren kiertämään hartiaseudulla.

That said, minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin hyvä olo. Osaksi tämä johtuu uudesta tuttavuudesta, eli juoksumatosta - talvi tuntuu nyt astetta helpommalta kestää. Onhan mulla nastalenkkarit mutta kun räntää tulee vaakatasossa tai pakkasta on 25 astetta, on hyvä, että on olemassa plan B.

Eilen illalla olin viihteellä. Oli tylsää. Haluaisin seksiä, mutta baarista en sitä näköjään löydä. Olen liian nirso, ja selvinpäin pysyttelevälle känniset sössöttäjät eivät ole omiaan sytyttämään. Olen siis tuomittu selibaattiin.