Vielä yhdet

Säälittävintä ihmisessä on riippuvuus. Ei juurikaan merkitystä sillä, mistä - tupakka, alkoholi, pelaaminen, läheisyys, huumeet, seksi, urheilu.. Jos ei selviä ilman jotain, oli se sitten edellä mainittuja tai jotain muuta, on nähdäkseni epäonnistunut.

Silloin kun et tarvitse mitään, ei sinulta voida mitään kieltääkään. Jos et kärsi asioiden menettämisestä, ei sinua voida satuttaa tai rankaista ottamalle ne pois.

Luonnollisesti jotkin riippuvuudet ovat parempia kuin toiset, tai ainakin vähemmän inhottavia. Useimmista on helpompi luopua kuin toisista, ja joka kerta kun kuulen jonkun sanovan, ettei (taaskaan) onnistunut lopettamaan tupakanpolttoa tai ylensyöntiä tai jotain muuta, on se osoitus luonteen heikkoudesta.

Minä en halua olla heikko enkä vajavainen. Lopetin tupakoinnin aikoinani juuri siksi, että minua raivostutti tarve saada nikotiinia verenkiertooni (ja, no, koska tupakointi on vastenmielistä ja kertoo harrastajansa älynlahjoista usein enemmän kuin riittävästi). Totta kai minulla on vielä parannettavaa monellakin alueella - määrittelen arvoani esimerkiksi urheilun kautta aivan liikaa. Minulla on myös liian suuri tarve olla yksin, mistä pyrin pois sietohoidattamalla itseäni massatapahtumilla ja mökkiviikonlopuilla.

Säälin, vaikka se sairautta onkin, ihmisiä, jotka eivät tajua riippuvuttaan. Kun on kiinni jossain eikä edes tajua sitä - se on surullista. Tällöin elämää ja valintoja ohjaa jokin muu kuin sinä itse.

Riippumattomuus. Kaunis sana, ja niin tavottelemisen arvoinen olotila.