Elämän estetiikkaa
Salilla, jossa käyn, on usein kanssani samaan aikaan eräs anorektikko. Sellainen hyönteismäinen pikku räpellys, jota tekisi mieli tönäistä ja katsoa, kaatuuko se. Oikeastaan se on ihan hauska, tässä yhtenä päivänä spinning-tunnillakin tyttöraasu jatkoi vain polkemista muiden tehdessä ohjaajan esimerkin seuraamana loppuvenytyksiä. Minun käy sitä sääliksi, tiedän sen olevan henkisesti sairas ja että sillä on vaikeaa. Mutta pakko myöntää että naurattaa myös välillä, on se niin koomisen näköinen isoine päineen ja ohuine jalkoineen. Ressukka.
Minusta laihuus, alipaino, on kuitenkin esteettisesti miellyttävää. Ei tämäkään tyttö ole mielestäni varsinaisesti ruma, lähinnä suhteettomuus huvittaa. Ja se, että kroppa on ravinnon puutteesta niin heikko, ettei pysty toimimaan normaalisti. Kokemuksen äänellä voin sanoa, ettei ole kovin nastaa kun ei pääse enää nousemaan bussiin askelman korkeuden vuoksi tai kun ei jaksa kaupassa työntää tyhjiä ostoskärryjä.
Paljon rumempia ovat paksut ihmiset. Minua ei nyt varsinaisesti inhota mutta ihmetyttää sellaiset sadan kilon taisteluvaunut, joita aika usein näkee. Ihmisen täytyy todella vihata itseään, että päästää itsensä sellaiseksi. Ja kuulkaa vyötärölihavat – hankkiutukaa eroon jenkkakahvoista tai jättäkää suosiolla ne lantiofarkut niille, joilla ne hyvältä näyttävät.
Minusta kaikkien kukkien ei tarvitse antaa kukkia, ainakaan ilman rikkaruohojen perkaamista.
posted by Alice at 9:04 ip.
8 Comments:
Jos tuo kirjotus olisi löytynyt mun blogista, olisin saanut kahdeksansataa kommenttia siitä kuinka hirveä ihminen olen :)
en epäile laisinkaan. on siellä välillä aika hirveetä paskaa - siis niissä kommenteissa.
mielipiteeseenhän kaikilla on oikeus. eri asia, kuinka sen sanominen ääneen sulatetaan.
Ihan pakko kommentoida tähän, vaikka en yleensä harrasta. Minun salilla myös käy anorektikkotyttö, johon mulla on melkoisia suhtautumisvaikeuksia. Tekee pahaa katsoo, kun toinen juoksee juoksumatolla tunnin putkeen täyttä pataa ja luut vaan kolisee.. Sit jatkaa samaa tahtia soutulaittella..
Tekis mieli ravistella sitä tai jotain (tosin se varmaan hajoais käsiin), mutta turhauttaa, kun eihän niin oikeasti voi tehdä. Ymmärtääkseni kyseinen tyttö on vielä kohtalaisen "hyvin pärjäävä" noin niinku muuten.
Ensin meinasin veikata, että käydään samalla salilla, kunnes tajusin, että eiköhän noita riitä joka salille.
Ja noista ylilihavista, vaikka en ehkä noin "rajusti" sitä muotoilisikaan, ihmettelen myös suuresti sitä miten jotkut päästää itsensä ihan järjettömän lihavaksi! Ei mua esteettisesti haittaa (yleensä), mut siis sehän on jo uhka kansanterveydelle tai jotain. Ainakin omalle terveydelle.
vaikutat ihan sairaan vastenmieliseltä mulkulta. ja oikeasti halusi töniä anorektikkoa johtuu tasan siitä, että olet tälle sairaalle ihmiselle kateellinen hänen alhaisesta painostaan ja sisimmässäsi haluaisit olla kuin hän. turha kieltää, jos vaivaudut hetken ajattelemaan, TIEDÄT että olen oikeassa.
t: tinja
anonymous: anorektikot on usein "hyvin pärjääviä". ja kyllä, liikalihavuus on merkittävä ongelma kansanterveydellisellä ja siis myös -taloudellisella tasolla.
tinja:
arviosi luonteenlaadustani osuu varmasti aika oikeaan.
halustani olla henkisesti sairas - no niin no, jos lukisit postauksen vähän tarkemmin saattaisit hoksata jotain asiaan liittyvää.
ja mitä tönimiseen tulee, tarkoitin sen lähinnä vertauskuvallisesti. en kannata fyysistä väkivaltaa.
Just tollaset kirjotuset saa mut oksentamaan vielä kerran ja kerran etten varmastikaan olisi liian lihava.
anonymous:
ja just tollaset kommentit saa mut raivostumaan siihen kuinka selkärangattomia ihmiset on.
et sä voi tosissasi tulla tänne itkemään että sun syömishäiriös on mun tai jonkun muun vika. ota vastuu ittestäsi ja siitä mitä teet. kun mä makasin sydänkohtauksen jäljiltä puolikuolleena, en syyttänyt mainosten naiskuvaa tai jotain muuta paskaa. mun hulluuteni johtuu/johtui ihan itsestäni.
ei se syy ole hei aina muissa. peiliin pitää uskaltaa katsoa.
Mun mielestä se oli osuva kirjoitus ja hyvä, että ihmiset uskaltaa kirjoittaa rehellisesti tunteistaan, vaikka netti on täynnä tekopyhiä anonyymejä, jotka kannattelee päässään illuusiota siitä, että he eivät koskaan ajattele "väärin" muista ihmisistä. Pyhiä ritareita, jotka käyvät sättimässä mustavalkoisesta maailmastaan muiden ihmisten ajatuksia, vaikka todellisuudessa vihaavat itseään ja siksi kostavat koko maailmalle. Koskakohan itsekusetuksessa elävät ihmiset tajuavat, että omien sosiaalisesti "väärien" ajatusten käsittely on tervettä. Sairasta on se, että yrittää uskotella itselleen, että on täydellinen koska ei ikinä ajattele muista ikävästi ja kaikki muut ovat vain sekaisin ja ilkeitä. Ahdasmielisyys on tämän maailman kirous ja siihen se jonain päivänä kaatuu. Mulla on ollut sellainen sääntö netissä, että jos jonkun päiväkirja tai blogi alkaa ahdistamaan, pitää muistaa, ettei kukaan pakota lukemaan.
Sillä oikeasti: kuka ei pudistelisi kummastuneena päätään nähdessään itseään rääkkäävään sairaan anorektikon? Ja kuka ei ajattelisi valtavan lihavan ihmisen nähdessään, että kuinka ihmeessä on mahdollista päätyä tuohon tilaan? Se ei ole ilkeyttä, se on ihmisluontoa.
Yleensä pääsee kovin helpolla kun joskus oikeasti lukee mitä ihmiset kirjoittaa, käsittää mitä ne tarkoittaa, eikä vedä hernettä nenään ensimmäisestä kahdesta sanasta koska on kyvytön luetun ymmärtämiseen...
nimimerkillä "Ihan liikaa kokemusta netti-imbesilleistä entisessä blogielämässä"
Lähetä kommentti
<< Home