No no no

Voi luoja miten sekaisin voi ihminen olla. Minun on niin vaikea olla itseni kanssa, minuna tässä kehossa. Mikään ei riitä ja kaikki on liikaa.

En tiedä mitä tai kenet haluan. Se nuori mies on ihana, se sanoo minua kauniiksi ja luulee että minussa on jotain hyvää. Mutta minä en osaa ottaa sitä vakavasti, odotan vain milloin se kyllästyy ja lähtee pois. Ja toisaalta minä vain odotan että se lähtee että voisin taas rauhassa pokata jonkun uuden, nauttia ihailuista ja kuunnella tyhjänpäiväisiä kohteliaisuuksia, joiden ainoa päämäärä on kaataa minut sänkyyn.

Minä olen ajatellut asioita ja luulen että se ihminen jonka kanssa olisin voinut olla tasavertaisessa suhteessa, sellaisessa johon olisi sisältynyt muutakin kuin seksiä, on kohdaltani jo mennyt. En aikanani ollut hänelle riittävästi ja toista kertaa en siipeeni samalta ihmiseltä ota.

Ei se mitään. Ihan vitun hyvinhän näinkin menee.