Haukotus

Väsyttää niin, että tavarat putoilevat käsistä. Aamulla herätessäni toivon, että olisi ilta - illalla toivon, että olisi aamu.

Unettomuus, rakas vanha vihollinen. Aamuyön tunnit ovat päivän vastaavia aikayksiköitä pidempiä, mikä tarjoaa kasvualustan mitä moninaisimmille asioille. Toisaalta saan aivan loistavia ideoita ja ajatusteni juoksu saa minut nerokkuudessaan hämmästymään. Toisaalta kaikki vanhat ahdistukset muistututtavat olemassaolostaan ja moninkertaistuvat katulampun kajossa.

Jos valita saisin, en tiedä olisinko mielummin normaaliuninen vai en.

Olen aloittanut fuckbuddy-periaatteella toimivan suhteen. Toivon hartaasti, että homma pysyy toisen osapuolen taholta aisoissa - en halua hyvänyön toivotuksia tekstiviestillä tai halailua sohvalla Makuunista vuokratun romanttisen komedian toimiessa taustamusiikkina. Haluan vain ja ainoastaan seksiä, pane minua ja kiitos nähdään ensi kerralla.

Se on niin yksinkertaista että harva asia on.

Pyhä lupaus

Työmatka heitti länsinaapuriin. Miksi kaikki pantavat miehet asuvat siellä?

Lentokoneessa matkalla takaisin vieressäni istui mies ja nainen, oletan heidän olleen pariskunta. Mies oli niin lihava että tursusi ulos penkistään minun ja partnerinsa päälle. Nainen puolestaan oli niin kovin suunnattoman mitäänsanomattoman näköinen ja oloinen ja vietti koko matkan tuhisten räkäiseen vessapaperinpalaseen, jota hautoi kädessään silloin, kun ei hieronut sitä harmaata kolviaan vasten.

Hämmästyin itsekin, kuinka suurta vastenmielisyyttä tunsin. Tai ehkä se oli vaan tympääntyneisyyttä. Tai huvittuneisuutta. Miten tuollaiset henkilöt voivat saada mitään iloa elämästä? Ihan tosissaan? Jos viikon kohokohta on lentokoneen sianruoka ja jälkiruokakonvehti, miten sitä voi olla vetämättä itseltään ranteita auki?

Jos jonain päivänä huomaan olevani vastaavassa tilanteessa, lupaan tappaa itseni.

Paska sunnuntai

As I sit here frozen alone
Even ghosts get tired and go home
As they crawl back under the stones

And I wish there was something
Please tell me there's something better
And I wish there was something more than this
Saturated loneliness

-Korn: Tearjerker

En ole oikeasti ihan niin angsteissani kuin edellinen pätkä antaa ymmärtää, mutta sanottava on, etten ole nyt onneni kukkuloillakaan.

Vituttaa niin saatanasti. Tiedän kyllä mikä, ehkä, mutta sen tilittäminen jopa kasvottomassa blogissa on vastenmielinen ajatus.

Jos joskus edes voisi olla tyytyväinen.

Ken on maassa karmein

Jos haluaisin tuntea myötähäpeää, katsoisin idolsia tai menisin teinibaariin. Minä en halua joutua kokemaan edellämainittua tunnetta jokapäiväisessä elämässäni. Silti näin käy, joka ikinen kerta kun astun ovesta ulos.

Ihmiset. Ei ole syntiä pestä hiukset. Laittaa päälle jotain muuta kuin 80-luvulta asti käytössä ollut tuulipuku. Laihduttaa 20 liikakiloa. Suoristaa ryhti. Panostaa vähän siihen miltä näyttää.

Eivät kaikki ole luonnostaan kauniita, mutta asioille voi tehdä jotain. Minua kuvottaa se, miltä valtaosa tämän maan väestöstä julkisella paikalla näyttää; naiset näyttävät miehiltä ja miehet junteilta. Turha tulla itkemään, että jokainen saa olla sitä mitä on - ei saa jos on ruma. Jo silkasta huomaavaisuudesta kanssaeläjiä kohtaan voisi ostaa peilin.

Ja käyttää sitä.

3..2...1... ei kiinnosta.

Hei vuosi vaihtui, vähänkö ihq. Tehdään joukolla lupauksia tai sitten kohkataan kuinka MINÄ en mitään UUDENVUODENLUPAUKSIA tee kun ne on niin turhia. Hytistään vitun kylmässä ulkona kellon lyödessä 12 (tosin tarkasta ajankohdasta tulee aina erimielisyyttä) ja pidetään pönöttäviä puheita siitä kuinka seuraavan vuoden sopisi olla parempi kuin edellinen.

Ei se hei ole kuitenkaan. Paikoin ehkä joo mutta paikoin ei. Vuosi on liian pitkä aika rytättäväksi sanapariin parempi-huonompi.

Joten aivan sama vaihtuuko se vuosi nyt, eilen vai ehkä huomenna. Ajan kulumiselle löytyy järkevämpiäkin luokittelutapoja.

Vituttaa tälläinen kohkaus.