En tajua
Minussa on vikoja, paljonkin ja pahojakin. Osa merkityksellisempiä itselleni kuin useimmille, suuri osa näkymättömissä mutta silti vaikuttavina tekijöinä jokapäiväisessä elämässäni.
Jospa aloitamme pintakerroksesta. Missiä minusta ei saisi tekemälläkään, en ole millään muotoa nykyistä kauneuskäsitettä vastaava. En ole pitkä, painoindeksini on lähinnä anorektinen, pukeudun johonkin muuhun kuin vaaleanpunaiseen. Kasvojani on sanottu kauniiksi mutta itse asiassa se johtuu vain siitä, että meikkiä on riittävästi.
No hyvä on, kauneus on katsojan silmissä ja muuta paskaa. Jos sukellamme syvemmälle ja tutkimme luonnetta, ei se ainakaan nosta pisteitäni. Olen usein kykenemätön toimimaan odotetusti sosiaalisissa tilanteissa. Kanssakäyminen ihmisten kanssa tuottaa minulle liiankin usein suuria ongelmia. Olen sulkeutunut, hiljainen ja kuulemma pelottava.
Mutta silti. On ihmisiä minua rumempia ja tyhmempiä ja silti niilläkin on joku joka välittää niistä. Jos minä kaatuisin suihkussa ja katkaisisin niskani, minut luultavasti löydettäsiin vasta kun raato alkaisi haista. Kauanko siihen menee? Milloin minusta tulisi merkityksellinen?
Totuus on, ettei minulla ole mitään eikä ketään. Se ei sinänsä haittaa minua perinteisessä mielessä - olen niin moniongelmainen, etten usko pystyväni mihinkään pysyvään ihmissuhteeseen edes halutessani. Lähinnä tämä tilanne herättää minussa mielenkiintoa; paperilla olen ihan ok tyyppi, mutta silti - kukaan ei halua minua.
Se on vähän masentavaa, toisaalta. Kai jokainen haluaa olla haluttu vaikkei haluakaan haluta. Tajuatteko mitä tarkoitan?
Ja vielä lopuksi ilmainen, noudattamisen arvoinen vinkki ihan kaikille: särkylääkettä ei kannata ottaa määräänsä enempää. Muuten sattuu vatsaan, paljon. Enemmän kuin lihaksiin joiden kipua lääkkeen otit blokkaamaan.
Jospa aloitamme pintakerroksesta. Missiä minusta ei saisi tekemälläkään, en ole millään muotoa nykyistä kauneuskäsitettä vastaava. En ole pitkä, painoindeksini on lähinnä anorektinen, pukeudun johonkin muuhun kuin vaaleanpunaiseen. Kasvojani on sanottu kauniiksi mutta itse asiassa se johtuu vain siitä, että meikkiä on riittävästi.
No hyvä on, kauneus on katsojan silmissä ja muuta paskaa. Jos sukellamme syvemmälle ja tutkimme luonnetta, ei se ainakaan nosta pisteitäni. Olen usein kykenemätön toimimaan odotetusti sosiaalisissa tilanteissa. Kanssakäyminen ihmisten kanssa tuottaa minulle liiankin usein suuria ongelmia. Olen sulkeutunut, hiljainen ja kuulemma pelottava.
Mutta silti. On ihmisiä minua rumempia ja tyhmempiä ja silti niilläkin on joku joka välittää niistä. Jos minä kaatuisin suihkussa ja katkaisisin niskani, minut luultavasti löydettäsiin vasta kun raato alkaisi haista. Kauanko siihen menee? Milloin minusta tulisi merkityksellinen?
Totuus on, ettei minulla ole mitään eikä ketään. Se ei sinänsä haittaa minua perinteisessä mielessä - olen niin moniongelmainen, etten usko pystyväni mihinkään pysyvään ihmissuhteeseen edes halutessani. Lähinnä tämä tilanne herättää minussa mielenkiintoa; paperilla olen ihan ok tyyppi, mutta silti - kukaan ei halua minua.
Se on vähän masentavaa, toisaalta. Kai jokainen haluaa olla haluttu vaikkei haluakaan haluta. Tajuatteko mitä tarkoitan?
Ja vielä lopuksi ilmainen, noudattamisen arvoinen vinkki ihan kaikille: särkylääkettä ei kannata ottaa määräänsä enempää. Muuten sattuu vatsaan, paljon. Enemmän kuin lihaksiin joiden kipua lääkkeen otit blokkaamaan.
posted by Alice at 1:17 ap.
0 comments
