Ahdistaa niin vitusti ettei henki kulje.

Toukokuu on kesäkuu

Minä muutin pois. Sain uuden työn ja toivon että tämä kesä olisi vähän parempi kuin vaikka nyt kevät.

Vaikka toisaalta ei se mitään auta että lähtee tai pakenee tai siirtyy. Ongelma ei ole paikka vaan minä itse. Mutta vähän aikaa se teeskentely saattaa auttaa, katsotaan.

Se nuori mies josta minä aikaisemmin kirjoitin - ei se vielä ole minuun täysin kyllästynyt, mutta aistin sen asenteessa muutoksen. Luulen että se odotti minulta enemmän, pettyi ja etsii nyt vain sopivaa tilaisuutta lopettaa tämä.

En aio tehdä sille siitä vaikeaa. Viimeksi vietimme yön yhdessä vapun jälkeen, enkä ole sen jälkeen kuullut siitä. En ota yhteyttä, tehköön mitä tahtoo. Minä pidän siitä mutten niin paljon että heittäytyisin armoilleen.

Että sellaista tänne. Entä sinne?

No no no

Voi luoja miten sekaisin voi ihminen olla. Minun on niin vaikea olla itseni kanssa, minuna tässä kehossa. Mikään ei riitä ja kaikki on liikaa.

En tiedä mitä tai kenet haluan. Se nuori mies on ihana, se sanoo minua kauniiksi ja luulee että minussa on jotain hyvää. Mutta minä en osaa ottaa sitä vakavasti, odotan vain milloin se kyllästyy ja lähtee pois. Ja toisaalta minä vain odotan että se lähtee että voisin taas rauhassa pokata jonkun uuden, nauttia ihailuista ja kuunnella tyhjänpäiväisiä kohteliaisuuksia, joiden ainoa päämäärä on kaataa minut sänkyyn.

Minä olen ajatellut asioita ja luulen että se ihminen jonka kanssa olisin voinut olla tasavertaisessa suhteessa, sellaisessa johon olisi sisältynyt muutakin kuin seksiä, on kohdaltani jo mennyt. En aikanani ollut hänelle riittävästi ja toista kertaa en siipeeni samalta ihmiseltä ota.

Ei se mitään. Ihan vitun hyvinhän näinkin menee.